lauantai 29. marraskuuta 2014

Kadonneet päivät, elokuu

 
Elokuu on syyslannoituksen aikaa.
Säkkiä ostaessa tapahtui perinteinen työtapaturma,
mukaan lähti useampi alennuskasvi.

 
 
Työtapaturma kävi 'Lataamossakin'.
Katossa roikkunut viinirypälesato
oli korjaamista vaille,
mutta ampiaiset ehtivät ensin.
Niiden turmioksi tein useamman satsin
paukkuja viinasta ja siirapista.

 
 
 Syyshortensian kukinnot vihjasit lähestyvästä syksystä.
'Vanilla Fraiche' oli jo hiljalleen muuttumassa
vaaleanpunertavaan sävyyn.
 
 
 
37 yhtäjaksoisen hellepäivän jälkeen ei syksy tullut hetkessä.
Punalatvan kukkiva komeus houkutteli neitoperhosen.

 
 
Itse houkuttelin miehen raivaamaan minulle
vattupusikon puhtaaksi.
Tunnetusti meillä käytetään vain järeitä aseita.

 
 
Vihdoin pihan perä oli siisti.
Tänne sain siirrettyä marjapensaat
ja istutettua pari uutta mustikkapensasta.
 
 
 
Kaivurilla riitti töitä toisenkin ryteikön siistimisessä.
Tähän syntyi uusi, kivikkoinen kasvualue.
Onneksi mies ei tiedä,
että vielä on yhdelle paikalle tiedossa konetöitä ;)



 Maailman paras kesätyö -kasvihuoneeni
pursusi täynnä uusia löytöjä.
Suurimman osan heistä istutin uudelle kivikkoalueelle.
 
 
 
Markolta saamani talvivalkosipulit
annoin hieman kuivahtaa ennen maahan laittoa.
Hyötyviljely oli ihan uusi aluevaltaus,
tosin se rajoittui yhteen lavakaulukseen.

 
 
Talven aikana maanrajaan paleltunut ruusu
ehti kasvaa komeaksi ja kukkivaksi pensaaksi.
Omajuurisuus oli hänen pelastus.

 

Sellaista hetkeä ei olekaan,
etteikö Ruusunmekosta löytyisi pala
ruostetta ja vaaleanpunaista unelmaa.
 
 
 
Elokuun lopussa ei vielä ollut syystöiden
vaan uuden luomisen aika.
Oli aika jatkaa pelargonien elämää
ja samalla huolehtia, että talvellekin riittää huolenpitoa.

 
 
Luontoa en pystynyt huijaamaan.
Hiljalleen kasvit valmistautuivat lähestyvään syksyyn,
vaikka itse jatkoin kesäistä elämääni. 
 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti