maanantai 25. toukokuuta 2015

Kevät luopuu asustaan


Kevään luopuessa asustaan
yllättää Ruusunmekon aarre.
Mangolia 'Leonard Messel'
on raskaana <3



Hänen kukintaa odotellessa
joudun taistelemaan epävakaisia säitä vastaan.
Onneksi atsalean herkkyys
on kaunis sadeasussakin.



Ensimmäisen varsinaisen kesäpäivän sain
viettää hyvässä seurassa Untulan harjulla.
Seura oli tälläkin kertaa minua fiksumpaa,
sain oppia uutta luonnosta ja sen ilmiöistä.



Kiireen keskellä on hyvä muistaa
puutarhan terapeuttinen vaikutus.
Äiti oli kevään lapsi.



Menneisyydestä luopumisessa auttaa ystävät.
Taimenvaihtopäivät piristävät,
vanhojen aarteiden tilalle saa monta uutta.



Parasta ovat kuitenkin ystävät,
uudet ja vanhat.
Jokaisella on lupa repsahtaa
Jaanin näyttäessä mallia :D



Kevään ottaessa askeleen kesään,
on luvassa lämpöisiä päiviä.
Hevoskastanja röyhistelee lehdillään...



Ruusuleinikki hurmaa kukinnallaan...



Ja tuomi antaa lupauksen
hurmaavasta tuoksustaan.



Kesän herkkukauppa on auennut.


maanantai 18. toukokuuta 2015

Kevään tuhat ja yksi työtä



Kevät on edennyt tuskastuttavan hitaasti.
Kylmää ja märkää on riittänyt puuduksiin asti.
Musta jouluruusu viestittää olemuksellaan
hörhön kevättuntemuksia.



Hitaan kevään hyvä puoli on
kevätkukkien pitkälle jatkuva kukinta.
Aina niin aikainen tarhakylmänkukka
ei ole tänä keväänä ollut vain hetken ilo. 

'

Erilaiset vuokot ovat myös kaunistaneet
Ruusunmekkoa pitkällä ja kauniilla kukinnallaan.



Siinä missä yksittäiset kevätkukat ovat kaunistus,
on Ruusunmekon yleisilme edelleen varsin risuinen.



Omenapuiden muotoiluun tämä ei ole parhain hetki,
mutta ennen kuin lehdet ovat kunnolla puhjenneet,
näkee puun kasvumuodon paremmin.
'Lepaan melonilla' on hyvin pysty kasvutapa.
Luvatta leikkasin pari oksaa
ja laitoin kahvipannuista oksille painot.



Viime syksyn uudesta perennapenkistä ei kaivuri
onnistunut hävittämään vuohenputkea.
Jouduin nostamaan aarteet suojaan
ennen penkin myrkyttämistä.



Kevätpuuhiin kuuluu myös astioiden pesu.
Kaivon raikas lähdevesi ja auringon paiste
ovat piristävä yhdistelmä.



Pitkän helatorstaiviikonlopun aikana
ehtii tehdä yhtä ja toista.
Vappuna 'Verstaassa' aloittamani 
pieni pintaremontti valmistuu ja
saan vihdoin kannettua sisälle rakkaan höyläpenkkini.



Wanhan vauva-ammeen uumeniin
olen kätkenyt Viron tuomiseni.

'


Puolet löytöretken antimista on jo maassa,
toinen puoli odottaa istuttamista.
Nämä aarteet ostin Tarton torilta eräältä mummolta,
eniten minua ihastutti suloiset taimipurkit.



Kevät jatkaa hidasta etenemistään.
Työt ei Ruusunmekossa tekemällä lopu,
mutta samalla saan nauttia helmililjojen...



...ja kaukasian pitkäpalkojen kukinnasta.



Kuolanpioni työntyy vahvana maan uumenista.



Ennen pionien kukintaa
jouluruusu jatkaa taistelua kesän tuloa vastaan.
Omalla tavallaan haluaisin itsekin
elää ikuista kevättä.


maanantai 11. toukokuuta 2015

Viron turnee Kynneppääläisten seurassa


Toukokuu on loistava aika latautua tulevaan kesään.
Puutarha ei vielä työllistä liikaa,
joten muutaman päivän voi huoletta käyttää uusien ideoiden,
aarteiden ja ystävien saalistusmatkaan.

Tänä keväänä lyöttäydyin
 Elämäni Lempityttöystävän kanssa
Kynneppääläisten seuraan.
Nelipäiväinen matka Viroon
osui ajallisesti herkän kauniiseen aikaan.
Lukuisat kukkivat omena- ja kirsikkapuut
sekä mangoliat nyrjäyttivät sydäntäni tasaiseen tahtiin.



Ensimmäinen kohteemme oli
Kadriorgin puisto Tallinnassa.
Oppaanamme oli loistava Pertti Pyhtilä,
joka piti meistä huolen koko nelipäiväisen
reissun ajan.



Tässä vaiheessa en juurikaan ymmärtänyt
puista mitään.
Mielenkiintoni heräsi
onton pajun sisälmystä kuvatessani.



Seurueemme oli täynnä upeita persoonia
ja laajaa tietämystä.
Osa kiinnittyi puihin, osa lintuihin,
osa puiston muotopuutarhaan.
Joku Dorka huokaili tätä risuista
puiston osaa, johon oli istutettu
tuhansia ruusuja.



Lisäksi viehätyin tästä köynnöstunnelista,
jossa oli käytetty villiviiniä, piippuköynnöstä jajaja...



Puistosta lähtiessäni jäin haaveilemaan
unelmatalostani,
joka löytyi aivan puiston vierestä.
Jos unelmat toteutuisivat,
olisi tämä Ruusunmekon sydän.



 Perjantaipäivän toinen kohde oli
Luuan arboretum.
Kahvitauon saimme viettää
hurmaavan pensaslepän vieressä,
jonka taimen moni minun lisäkseni osti.
  


Itäneet tammenterhot koukuttivat
meitä poimimaan niitä kotiin viemisiksi
ja näitä yhdessä etsiessämme
aloimme luontevasti tutustumaan
muuhun seurueeseen.



Katsura oli suurempi kuin kotipuutarhassa,
mutta niin olivat valkovuokotkin.
Mikäpä ei naapurissa olisi suurempaa...



Naavaiset oksat aiheuttivat pohdintaa,
suloisia he olivat kaikesta huolimatta.



Ensimmäistä kertaa ihastuin tuijaan,
tämän lajin erikoisuutena on hopeanvalkoiset alaoksat.


Pirunkeppi olisi mukava lisä
Ruusunmekon piikkisään puutarhaan.



Lauantaiaamuna suuntasimme
Tarton kasvitieteelliseen puutarhaan.
Puutarha oli upea ja hyvin hoidettu.
Olisin halunnut pakata kuvassa näkyvän naispatsaan
bussiin ja jäädä itse hänen paikalleen.
Ei auttanut, sillä kevyempänä hävisin taistelun.



Luonnon kivet ovat heikkouteni
ja niitä oli käytetty puutarhassa taitavasti.
Mikään ei näyttänyt tekemällä tehdyltä
vaan aidolta ja luonnolliselta.



Puutarhan kauneus olisi vaatinut tutustuakseen
huomattavasti enemmän aikaan,
joten Järjen kanssa lupasimme toisillemme,
että tänne palaamme vielä uudelleen.



Kasvitieteellisen jälkeen kävelimme Tarton rantatietä
ja sain luontoon uuden ulottuvuuden.
Tutustuimme asiantuntevassa seurassa
mustavaristen kerrostaloelämään.



Lauantain toisena kohteena oli hetki Tarton kevätmarkkinoilla.
Parhaimmat löydöt teimme kuvassa olevasta pöydästä,
vitosella suuri jouluruusu ja kympillä komea tillipionia.
Lisäksi saimme kaupanpäällisiksi
Järjen etsimää kevättähteä.



 Osalla myyjistä hinnat vaihtelivat ostajan mukaan.
Tästä kolmilehdestä meiltä pyydettiin 15 euroa,
kun Timolle hinta oli kympin.
Himohamstraaja-ammattilaisina
jätimme ostamatta.



 Kolmantena kohteena oli tutustuminen
Sulev Savisaaren sipulikasveihin.
Erilaisten herkkujen alkuperä
ulottui jopa Iraniin asti.
Hänen erikoisuutenaan on käyttää
katteena kuusen purua,
joka hänen mukaansa
auttaa tuholaisiin.
Taimia nostaessa hän on tarkka,
ettei puru sekoitu multaan.



Kerrottu mukulaleinikki oli houkutteleva. 



Sulevin herkkuja lähti mukaan montaa sorttia.
Syksyllä hänen herkkukauppansa
on suurempi,
onneksi heidän saamisessaan auttaa nettimaailma. 



Lauantain neljäs kohde oli Järvseljan taimitarha.
Aarteita löytyi kirjavista maksaruohoista
tähtiputkeen ja kuusamaan.



 Päivän viimeinen kohde oli
Järvseljan arboretum,
mutta tässä kohtaa Järjen ja Dorkan
kisakunto petti.
Jäimme nauttimaan aurinkoisessa säässä
kevätherneen kukinnasta.


 Sunnuntaina palasimme Tallinnaan
ja Hansaplantin kautta kotiin.
Turneen jäljiltä oli taimilaatikot täynnä aarteita,
mutta paljon arvokkaampaa oli sydämeeni jälkensä
jättäneen ihanat persoonat.
Kiitos Tapsalle, Markulle,
Hilkalle, Kirsille, Kaj'lle, Pertille, Timolle ja Järjelle,
ja kaikille teille nimettömille.
Toivottavasti tapaamme pian uudestaan <3














sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ruusunmekon kaunein pelargoni...


...on Appleblossom Rosebud.
Hän sai ylivoimaisesti eniten ääniä
Ken on Ruusunmekon kaunein pelargoni -äänestyksessä.
Kilpailussa Porkkalan Kartanon puutarhamyymälän
25 euron lahjakortin voitti Marietta,
Saaren Kartanon kolme pelargonia Päivi Virkki
ja keijunmekon kolme taimea Leila Kakko.
Onnea voittajille ja kiitos osallistuneille <3


Kiitos, kun autoitte minua valitsemaan
Ruusunmekon kauneimman pelargonin.
Itse en olisi yksin siihen pystynyt.
Kilpailu ei ollut edes tasaväkinen,
Appleblosson Rosebud oli teidän ehdoton suosikki.
Tällä ihanuudella olen itse aloittanut pelargoniharrastukseni.
Olin aina inhonnut pelargoneja,
pidin heitä mummon punaisina kukkina.
Sain Appleblossom Rosebudin pistokkaan työkaveriltani.
Kauniin kukan lisäksi minua viehätti aarteen helppo talvetus
sekä lähes pomminvarma pistokaslisäys.
Suosittelen kaikkia aloittamaan
pelargoniharrastuksensa tästä lajikkeesta.
Jos olet omaa pistokasta vaille,
voit laittaa minulle sähköpostia.
Kaikille kilpailuun osallistuneille
haluan toivottaa mukavaa kevättä
ja mieluisia lukuhetkiä Ruusunmekko-blogissa.