perjantai 29. tammikuuta 2016

1500 kilometriä onnenhetkiä

 
 
Parin viime viikon aikana olette saaneet
 lukea vuoden 2015 kesäturneestani.
Onnistunut ja ikimuistoinen reissu
 sisälsi neljä upeaa puutarhaa,
kaksi taimistoa
ja palan kaunista Suomea.
 
 
 
 
1. päivä
 
Kesäturneeni alkoi Iisalmesta,
 Tuulan ja Juhon vieraina.
Lumouduin heidän 3kymppiseen puutarhaansa
ja kauan odotettuun ystävyyteen.
Juho johdatti autokuskini tuntemattomille poluille
ja niinpä joukossa oli yksi höyrähtänyt lisää.
 
 
 
 
Illan saimme viettää Anitan vieraina Sonkajärvelle.
Hänen kaunis puutarhansa
sulautui luonnollisella tavalla ympäristöönsä.
Rempseään ja puheliaaseen
emäntään oli onni tutustua.
 
 
 
 
2. päivä
 
Aloitimme aamun vierailemalla
Sirpan ruusutarhassa Kiuruvedellä.
200 ruusun omistajalla oli sydämessään
jotain samaa kuin minullakin.
Lämminhenkisestä kohtaamisesta sain
muistoksi ruusun jos toisenkin.
 
 
 
 
Täältä jatkoimme matkaa Oulujoen taimistolle.
Kauan odotettu pyhiinvaellusmatka
täytti kaikki odotukset.
Polvet notkuen tutustuin ruusujen mekkaan
ja sen isäntään Mattiin.
 
 
 
 
3. päivä
 
Aloitimme päivän Lepplaxissa
Blomqvistin taimistolla.
Runsauden taimisto
oli myös sydäntä nyrjäyttävän kaunis.
Onneksi paikka sijaitsee kaukana kotoa,
muuten autokuskikin tarvitsisi edunvalvojan.

 
 
 
Jatkoimme matkaa Inkiväärin luo.
Hänen niin monista valokuvistaan tuttu
puutarhansa oli luonnossa yhtä lumoava.
Emännän herttainen ja elämänmyönteinen
olemus jätti sydämeeni onnen tunteen.
 
 
 
 
Kotimatka sai yllätyskäänteen,
kun oivalsimme, että reitillemme osui
poikiemme jalkapallo-ottelu.
Yllätimme heidät Sastamalassa
kannustamalla joukkueen voittoon.
 
 
 
 
Ei tullut vuoden äitipalkintoa,
sillä pojat joutuivat kotiin päästäkseen
 turvautumaan toiseen kyytiin.
Tosin taimistoa muistuttava auto
ei ole meillä mikään uusi ilmiö.

 
 
 
Kotiin on hyvä palata.
Takana oli 1500 kilometriä,
jonka aikana mukaan tarttui muutama aarre,
 hieman uusia projekteja ja paljon ideoita.
Tärkeintä oli kuitenkin sydän täynnä
lämpöisiä kohtaamisia ja uusia ystäviä.
Kiitos teille, jotka otitte meidät vieraiksenne
ja teille, jotka olette postauksieni kautta
olleet kyydissä mukana.
 
 
 
Kesäturneeni aikaisemmat postaukset
löytyvät kohdasta Blogiarkisto, tammikuu 2016.
 
 

tiistai 26. tammikuuta 2016

Värin ja runsauden puutarha

 

 Kaikki mukava päättyy aikanaan.
Kesäturneen kuudes ja viimeinen
vierailukohde oli Facebook-ystäväni Inkivääri.
Hän pitää myös monelle tuttua
Periferialife-blogia.
 
 
 
 
 
Inkivääri on syntynyt multasormeksi,
verenperintönä äidiltä ja mummolta.
Sen tyydyttämiseksi ei aina ole ollut omaa puutarhaa,
mutta onneksi kerrostalon pihamaaltakin
 hän löysi istutusalaa.
 
 
 
 
Nykyisestä 15-vuotiaasta
ja 3000 neliön puutarhasta löytyvät
edelleen sen ensimmäiset kasvit,
mummon juhannusruusu ja kiiltoleimu.
 
 
 
 
 
 
Puutarhalla on Inkiväärille moninainen merkitys.
Rakas harrastus antaa mahdollisuuden 
liikuntaan ja ulkona oloon,
mutta myös päikkäreille riippukeinussa.
Sen parissa hän virkistyy ja rentoutuu,
monet hetket ovat tallettuneet kauniisiin valokuviin.
 
 
 
 
Lempikasvin valinta on Inkiväärille mahdottomuus.
Joku aarteista kiinnittää huomion nupuillaan,
toinen kukinnallaan,
kolmas ehkä habituksellaan.

 
 
 
Sen huomaa kävellessä Inkiväärin puutarhassa.
Kaikessa runsaudessaan se on värikäs,
täyteläinen ja luonnollisen rento.
 
 
 
 
Hänelle on tärkeää kauneuden vaaliminen
ja kasvun seuraaminen.
Koivun Inkivääri on muotoillut kauniin pallomaiseksi.

 
 
 
Järvimaisema on Inkiväärille erityisen rakas,
mutta samalla se asettaa vaateita
istutusten suhteen.
Upeaa järvinäkymää kun ei auta peittää.
 
 
 
 
Kasvihuoneessa on tilaa myös oleskeluun.
 Tunnelmallista varjoa luo viiniköynnös.
 
 
 
 
Inkiväärin tarinoissa on pientä pilkettä,
joka näkyy myös puutarhan
hauskoissa yksityiskohdissa.
 

 

Inkivääri on juuri niin herskyvän herttainen
ja hyväsydäminen ihminen,
kehen olen saanut virtuaalimaailmassa tutustua.
Kiitos ja lämminhellähalaus sinulle ihanuus <3
 
 
 
 
Suosittelen lämpimästi vierailua
Inkiväärin Periferialife-blogissa.
Se on täytetty kuvilla ja kertomuksilla
hänen puutarhastaan sekä elämästään.
 
 

perjantai 22. tammikuuta 2016

Lääkettä ruusukuumeeseen

 
 
Oli vain yksi syy, miksi valitsin kesäturneeni
viidenneksi kohteeksi Blomqvistin taimiston,
Ruusut.
Aikaisemmin kesällä saamani kirja
Pohjoisen ruusut, on taimiston omistajan,
Leif Blomqvistin käsialaa.
 
 
 
 
Sisääntulo sen jo paljasti,
en tule pääsemään helpolla.
 
 
 
 
Askeleet portin sisäpuolella
saivat aikaan jo syvemmän huokauksen.
Tällä reissulla mopo karkaa varmasti.
 
 
 
 
 Ei epäilystäkään,
olisin halunnut mukaan kaiken ympärillä
olevan kauneuden.
 
 
 
 
Pieni hidaste matkalla oli autonkuski.
Ja taimia pursuava auto.
 
 
 
 
Yritin hieman rauhoittua
ja hetken vain vähän fiilistellä.
Herkkujen lisäksi kaunista
katsottavaa riitti ympärillä.
 
 
 
 
Alueella oli viehättävä viitoitus,
jonka mukaan oli helppo suunnistaa
omien mieltymystensä mukaan.
 
 
 
 
Ruusualueen löydettyäni
pyysin autokuskiani
hakemaan minulle kärryt avuksi,
mutta hän vain otti ja häipyi.
 
 
 
 
Ehkä hyvä niin,
sain rauhassa tehdä "järkeviä" valintoja
Leifin ruusukirja kädessäni.
Valikoima oli niin runsas,
joten pakko oli antaa
hieman mielihalujenkin viedä.

 
 
 
Kyllä heikko itsensä tuntee.
Todistettua tuli taas vanha tuttu juttu.
En ole köyhä enkä kipeä,
kun on ruusuista kyse.
 
 
 
 
Autonkuskia varten on oma parkki,
kahvipaikka.
Jotain outoa kuitenkin oli,
kun hän ei ollutkaan
täällä kiirehtimässä pois lähtöä.
 
 
 
 
Epäily alkoi vahvistumaan,
kun näin taimiston puupuolen.
 
 
 
 
Ahaa, hän jäi kiinni itseteosta.
Autokuski kantoi muina miehinä
löytöjään kassalle.

 
 
 
En kyllä yhtään ihmetellyt,
että tällaisessa paikassa
menee viattomammankin
mieli sekaisin.

 
 
 
Erityisen myyty hän oli
tästä käppyräisestä euroopanlehtikuusesta.

Larix decidua 'Horstmanns Recurved'
 
 
 
 
Blomqvistin taimisto osoittautui
täydelliseksi vierailukohteeksi.
Ruusukuumeinen sai tarvittavan lääkityksen
ja autokuskista on kovaa vauhtia
tulossa aloitteleva puufani.  
 
 

maanantai 18. tammikuuta 2016

Ruusuharrastajan mekka



Kesäturneeni jatkui kolmen
puutarhavierailun jälkeen
pyhiinvaellusmatkana
ruusuharrastajien mekkaan.
Olen vuosia haaveillut pääseväni
Oulujoen taimistolle, jossa Matti Kulju 
tekee arvokasta työtä ruusujen parissa.
 
Rosa 'Pori'




Alueelle oli istutettu laaja valikoima ruusuja.
Istutuksista sai hyvän kuvan, kuinka kookkaiksi pensaat tulevat.
Lisäksi he antavat tärkeää tietoa talvenkestävyydestä, 
kukinta-ajasta, levinneisyydestä ja tuoksusta.
Valitettavasti ruusujen parhain
kukinta-aika oli jo ohi.


 
 
Ihan kaikkia herkkuja en saanut,
mitä ostoslistalle olin kerännyt.
Harvinaisempien kohdalla voi joutua
jonottamaan pitkäänkin,
mutta vakavaa ruusukuumetta 
potevalle se ei ole ongelma.
Tauti on kuitenkin parantumaton.
 
Rosa 'Suorsa'




 Ruusuaarteiden lisäksi
taimistolla oli myynnissä varjolepän taimia.
Häneen ihastuimme jo edellisillä puutarhavierailuilla.
Tämän erikoisen mutaation
Matti kertoi löytäneensä veljensä kanssa.
Onneksemme hän on lisännyt lajia myyntiin.

 
 
 
Autokuskini jutteli niitä näitä Matin kanssa.
Itse olin, "et hei, etkö tiedä kenen kanssa puhut.
Hän on Pro <3 "
No, Proothan ovat siitä vaatimattomia,
että he ovat kiinnostuneita keskustelemaan
kaikista vihertävistä asioista.
 
Rosa 'Karjasillan Kulkuri'


 
 
 
Sainhan minäkin vaihtaa ruusuista muutaman sanasen.
En tiedä, mikä siinä on,
mutta aina kun pääsen juttelemaan
Proon kanssa, alkavat polvet notkuamaan.
Lumoavaa, miten joku voi uppoutua niin
syvälle omaan intohimoonsa.

Rosa 'Pierette Pavement'



 
Sinne jäi Oulujoki, mutta ruusuiset unelmat seurasivat mukana. 
Moni uusi tuttavuus pääsi Pakko saada -listalle.
Matti vihjasi, että ruusukuumetta helpottamaan
voi häneltä tilata tarvittavaa lääkitystä.
Rahtikulut tulevat suhteessa edullisemmiksi,
kun tilaa taimia samalla hieman suuremman määrän.
Ruusunmekkoon sain viemisiksi
hieman erikoisemman, säämiskänvärisen ruusun,
tarhapimpinellaruusu 'Nankin'.

-Rosa 'Helka'
 


perjantai 15. tammikuuta 2016

Ruusuinen sielunkumppani


Kesäisen turneen kolmas vierailukohde
oli Kiuruvedellä.
Sirpa ei ollut minulle ennestään tuttu,
mutta onnekseni Anita kertoi,
ettei hänen puutarhaansa kannata ohittaa.




Sirpan puutarhailu alkoi 15 vuotta sitten
ajatuksella, ettei paljon mitään.
Sen jälkeen on sattunut jotain parantumatonta,
3000 neliön tontti on täyttynyt liki 200 erilaisella ruusulajilla.
Hetken tutustumisen jälkeen olen vakuuttunut,
ettei Sirpa pysty jatkossakaan hillitsemään itseään.




Ruusuinen kesä on Sirpalle onnea täynnä.
Ensimmäisen kukan ilmestyminen on kuin pieni juhla.
Keskikesällä huumaavaa on koko tontilla leijaileva ruusujen tuoksu.
Loppukesän iloja ovat ruusujen kauneus ja rehevyys
sekä ruusunlehdillä tanssivat sadepisarat.



Ruusulajeista Sirpa on ihastunut erityisesti
yksinkertaisiin löytöruusuihin.
Oma sydämeni suli hänen erittäin kerrottuihin
ja herkän vaaleanpunaisiin rugosa-ruusuihin.
Heitä sain viemisiksi Ruusunmekkoon.




Ruusujen lisäksi puutarha on
kasvilajeiltaan moninainen ja rehevä.
Kaunista katseltavaa riittää paljon.
Sirpalla on kyky valita ruusuilleen sopivia kumppaneita.




Hän kokee saavansa ruusuonnensa lisäksi
puutarhasta paljon iloa, rauhaa ja kauneutta.
Tärkeää on tutustuminen uusiin,
samanhenkisiin ystäviin.
Puutarhalla on hänelle myös terapeuttinen vaikutus.




Ruusutarhan lisäksi meitä yhdistää
maalaisromanttinen tunnelma
ja rakkaus vanhoihin esineisiin.
Pihamökin nähdessäni tiesin
tulleeni sielunkumppanini luo.
 


Koskaan ei tiedä, milloin on se hetki,
kun sydän nyrjähtää.
 Kiireetön tutustuminen Sirpan puutarhaan
ja ruusuihmisten yhteinen vuoropuhelu
saivat aikaan uuden, rakkaan ystävyyden.
Kiitos, kun olet olemassa <3