lauantai 27. helmikuuta 2016

Runsauden ja kauneuden puutarha

 
Haaveilimme pitkään ElämäniLempiTyttöystävän kanssa
puutarhavierailusta Pohjois-Karjalaan.
Olimme tavanneet rakkaan ystävämme Pirkon
kerran aiemmin Ruusunmekon
Avoimet Puutarhat -tapahtumassa.
 
 
 
 
Pirkko on monessa Facebookin puutarharyhmässä mukana.
Mieltymyksiä hänellä on esikoista jouluruusuihin,
vuokoista ruusuihin, liljoista pioneihin
ja kaikkea siltä väliltä.
Hyötypuutarhan aarteetkaan
 eivät jää yhtään vähemmälle.
 
 
 
 
Hänen puutarhansa on lähtenyt muotoutumaan
1990-luvulla Värttinä-kiireiden vähennyttyä.
Kaasisen sisarukset ovat myös
Pirkon käsialaa ;)

 
 
 
Alkuun hän pyysi miestään hiljalleen siirtämään
takapihan viinimarjapensaita toiseen paikkaan.
Samaan tahtiin Pirkko istutti tilalle perennoja.
Lopulta kaikki marjapensaat olivat saaneet väistyä.
Nyt suunnitelmissa on yhdistää puutarhaan syntyneitä
penkkejä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
 
 
 
 
Tuleva kevät on Pirkolle juhlan aika.
Hänen anoppinsa istuttamat omenapuut täyttävät 115 vuotta.
He ovat kokeneet sotatalvien paukkupakkaset,
myrskytuulien tuiverrukset ja kesien hellepäivät.
Juhlaa kunnioittaakseen Pirkko on suunnitellut nostavansa
juhlamaljan ja halaavansa jokaista puuta erikseen.
Valkoisen kukinnan alla hänellä on aihetta isoon kiitokseen <3

 
 
 
Pirkolle on tärkeää säilyttää vanhoja perennakantoja.
Erityisesti maatiaiskosmos on hänelle rakas.
Heidän siemenet hän kerää joka syksy talteen,
sillä lajiketta ei ole kaupoissa myytävänä.
 
 
 
 
Perhoskasvit ovat myös rakkaita.
Heidän ja perhosbaarien avulla
Pirkko saa suloisia öttiäisiä vieraakseen.
Hänelle parasta ovat lämpimät kesäpäivät
ja puutarhan täyttämät siivekkäät.
 
 
 
 
Pirkolla on käsillä tekemisen lahja,
jolla hän täyttää talven päivät.
Yksi hänen lukuisistaan harrastuksistaan
on keramiikka.
 Näitä kauniita aarteita
on onni ihailla ympäri puutarhaa.
 
 
 
 
Pirkon ajatelma:
"Kun näet puutarhan,
tiedät paljon puutarhan hoitajasta",
pitää ihanalla tavalla paikkansa
 myös hänen puutarhassaan.
 
 
 

Siellä hän toteuttaa upealla tavalla luovuuttaan.
Kasvihuone 'Kottaraisen' pöydällä
on aarre jos toinenkin.

 
 
 
Onnenhetkiä, ihastelua ja hämmästelyä,
siitä on onnistunut puutarhavierailu tehty.
 
 
 
 
Ja kaikista rakkainta on ystävysten kohtaaminen.
Naurua, iloa ja vertaistuen antamista.
Vajaan 800 kilometrin matka ei anna
mahdollisuutta kohdata usein,
mutta onneksi ystävyytemme
elää myös virtuaalimaailmassa.
 
 


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kun talven selkä taittuu

 
 
Vanhan kansan mukaan
Matin päivänä talven selkä taittuu.
Ja huomaahan sen, räystäältä tippuu vesi
ja valoisaa on jo pitkälle iltaan.
Pelargoniystäville se tietää
pistokaslisäyksen aloittamista.
 
 
 
 
Sieltä löydät hyvät ohjeet pistokaslisäykseen.
Mukavaa ja helppoa puuhaa kannattaa kokeilla
muidenkin kasvien kohdalla.
 
 
 
 
Ruusunmekon pelargonihuone on vielä talvipuvussaan,
mutta tästä eteenpäin uusi lumi on vanhan surma.
Ainakin kovasti toivotaan näin ;)
 
 
 

perjantai 19. helmikuuta 2016

Pelargonien kevät

 
 
Mistä tietää pelargonien kevään alkaneen?
 
 
 
 
Päivän valoisuus on jo
lisääntynyt, mutta...
 
 
 
 
...ikkunalaudan käytöstä joutuu vielä
neuvottelemaan muun perheen kanssa.
 
 
 
 
Ystäviltä satelee kysymyksiä pelargonien
talvetuksen jälkeisestä elämästä.

 
 
 
Ensimmäiset kukkanuput nypin pois...

 
 
 
...vaikkakin joku oveluus on jo salaa aloittanut kukinnan.

 
 
 
Nyt on hyvä hetki antaa aarteiden 
hiljalleen totutella keväiseen elämään.
Pistokkaiden ja mullan vaihdon
aika tulee vähän myöhemmin.
 
 


tiistai 16. helmikuuta 2016

Vaaroja, haaveita, taistelua ja malttamattomuutta

 
 
Blogini täyttyy lähes ainoastaan
 kolmen vuodenajan kuvista ja tapahtumista.
Ikään kuin talvi ei kuuluisi Ruusunmekon elämään.
 
 
 
 
Toisinaan auringon kultaamat
 ja puuterilumen täyttämät hetket
saavat ymmärtämään talven kauneuden.
 
 
 
 
Puutarhaan jääneet aarteet
ovat kuin kuorrutettuja kakkuja.
 
 
 
 
Työkalut muistuttavat tulevan työn paljoudesta.
 
 
 
 
Aurinkoisilla talvipäivillä on vaaransa,
sillä kasvihuoneissa lämpötila
 nousee luvattoman korkealle.
 'Verstaassa' viiniköynnös tarvitsee
 vielä lumipeitettä viivyttämään kasvuun lähtöä.
 
 
 
 
Samaan hetkeen auringonpaiste antaa jo luvan
haaveilla tulevista päiväunista 'Lataamossa'.
 
 
 

Julmaa, mutta vielä hetken
aarteiden täytyy jatkaa talviunta...
 
 
 
 
 
... ja taistelua talvivaurioita vastaan.
 
 
 
 
Ympärillä oleva kauneus vaikuttaa kiireettömältä.
Haltijan itsensä kanssa asiat ovat vähän heikommin,
malttamattomana sydän sykkii jo keväälle <3

 
 
 


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Minun ystäväni...



 

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää,
ja minun ystäväni on kuin niityn kukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertumaan.
 
-Petri Virtanen-
 
 
Kiitos ystävyydestäsi <3
 
 


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kesäkalenteriin täytettä



Tiedäthän sen tunteen,
kun yrität pysyä rauhallisena
ja himmata ajatuksia?
Niin juuri, tulevasta kasvukaudesta.


 
 
Posti tiputtelee siemen- ja taimikuvastoja
ja yrität vain ajatella, ettei ihan vielä kiirehditä.
Ja sitten, ihan pommina,
paikallinen herättää sinut horroksesta.




 
Auts, ainakin minulle kävi näin.
Olen joitain kertoja postannut juttuja
paheestani, käynneistä paikallisessa.
Ja siitä, kuinka edesvastuuton silloin olen.
 



Tämä paikka on Porkkalan kartano ja sen puutarhamyymälä,
jotka sijaitsevat Lammilla.
Heidän Facebook sivuilleen oli ilmestynyt
mielen sekoittava päivitys.
Seuraavat lauseet ovat suoraan Anniina Rikalan lainauksi.
Viherhermoisille suosittelen
niiden lukemista omalla vastuulla ;)

 
 
 
"Tästä se taas alkaa!
Ensimmäiset kylvöt on tehty, puiston aukioloja mietitty,
ryhmiä ja esittelyitä puistossa varattu kalenteriin,
puutarhamyymälän tapahtumat päätetty jne..."

Eikä!!! Ettekö voisi vielä hetken nukkua talviunta
ja antaa viattoman ihmisen olla rauhassa!

 

 
 
"Nykyinen talvi näyttää haasteelliselta
hieman arempia kasveja ajatellen,
mutta toivotaan sitkeyttä silläkin saralla."
 
Voi ei, paikallisessakin voi olla hävitystä.
 Peukutan ihan kybällä, jos siitä vain on yhtään apua.




"Uusi kasvukausi tuo kotimaisia
ja hyvinkin herkullisia uutuuksia (osa maatiaisia)
varsinkin perennoihin ja ruusuihin.
Toki pienellä varauksella kun ollaan kelien armoilla."
 
Auts, tiedossa on edesvastuuttoman sortumisen hetkiä.
Viime kesäisetkin ruusuostokset olivat kaikkea muuta kuin suunniteltuja.
Ja lähes kaikki muutkin herkut...
 
 

 
"Lista erilaisista perennoista kipuaa useisiin satoihin,
joten varsinkaan ajantasaista listaa / hinnastoa
on mahdotonta tehdä.
Kannattaakin kysäistä, jos jotain tiettyä kasvia haikailee,
meiltä se saattaa löytyäkin."
 
Juup, palvelu on aina yhtä loistavaa
ja olen saanut lähes kaiken mitä olen osannut kaivata.
Ja paljon sellaistakin, mitä en ole edes tiennyt olevan olemassa.




"Puiston kierrosten teemoihin otetaan mielellään
vastaan ehdotuksia vanhojen lisäksi.
Jotain uutta ja jopa erikoista
olemme itsekin keksineet,
mutta kertokaa mitä haluaisitte kuulla / nähdä."
 
Olen ollut ruusukierroksella, perennakierroksella, metsäpuutarhakierroksella
jajaja... En tiedä enää, mitä maanpäällisestä paratiisista voisi lisää toivoa.
Keksitkö sinä jotain ehdotusta?


 

"Laitamme kuukauden sisään kotisivuille
kasvukauden 2016 kalenterin,
niin puistosta kuin myymälästäkin."
 
Kuulostaa hyvältä, kesän kalenteri on jo alkanut kovalla vauhdilla täyttymään.
Vaarana on päällekkäisbuukkaukset,
mutta nyt on vielä hyvin aikaa sovitella aikatauluja.


 

 
"Kukkakauppa palvelee näillä näkymin
päivittäin kesätaukoon asti,
joka alkaa juhannusviikolla.
Hautaustoimisto 24/7 läpi vuoden."
 
Hienoa, ylppäriruusut täytyy ainakin tilata,
ne kun toimitetaan kätevästi koululle.

 
 
Jos sinua jäi yhtään polttelemaan,
poikkea ihmeessä Porkkalan Kartanon nettisivuilla.
Ja aina parempi, jos sinulla vain on mahdollisuus,
on toteuttaa kesäretki
sekä kartanon puistoon että puutarhamyymälään.
  
 

 
 

lauantai 6. helmikuuta 2016

Puutarhastelijan herätyshaaste



Herättelen omalta osaltani teitä kevääseen
 postaamalla Ruusunmekon kesäkuvia.
Samalla vastaan Lauran heittämään
Puutarhastelijan herätyshaasteeseen
Elämää Paratiisinpalasessa-blogista.



Kesäkuun alku 2015

Alkukesästä Ruusunmekon lumosi
tuoksullaan Rautatieomenapuu.





Päivät olivat kosteita,
mutta onneksi akileija oli yksi kestävimmistä aarteista.





Koleiden säiden positiivinen puoli oli
 kukinnan pitkittyminen.

 
 
 
Clematis 'Jutta' innostui
valloittamaan kivikkoa.
 
 
 
 
Koristeomenapuu 'Aamurusko'
oli kaunis kuin koru.
 
 
 
 
Vaikka rakastan vaaleanpunaista,
osasi mustakin nyrjäyttää sydämeni.
 

 


 
Elokuun loppu 2015
 
Kesän lähestyessä loppuaan,
 oli auringon valo pehmehtynyt
ja sadonkorjuun aika lähestyi.
 
 
 
 
Viinirypäle 'Sukribe' innostui
tekemään ennätyssadon.
 
 
 
 
Pioni oli kukinnan jälkeenkin kaunis.
 
 
 
 
Parsan herkkyyteen sopi kumppanuuskasviksi
syyshortensia 'Vanille Fraise'.
 

 
 
Talvivalkosipuli 'Alexandra'
pääsi hetkeksi huilaamaan
vuoden kestänyttä taivaltaan.
Myöhemmin sipuleiden yksittäiset kynnet
päätyivät uudelleen maahan.
 
 
 
 
Osa pensasruusuista nautti syksyn
tulevista aurinkoisista päivistä
kylpien pehmeän auringon taiassa.
 
 
 
 
Toivon, että mahdollisimman moni puutarhabloggaaja
osallistuisi haasteeseen ja jatkaisi meidän herättelyä.
 
"Sääntöjä on vain kaksi:
-Valitse kuvatiedostoistasi kaksi (tai useampi) viime kesän
kansiota.
- Lataa kummastakin kansiosta blogiisi kuusi sattumanvaraista
puutarha-aiheista kuvaa ja kerro niistä jotakin.
Eli yhteensä 12 kuvaa.
Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistoihin blogissasi."